Niinhän siinä kävi, että raskaus meni kesken kuudennella viikolla. Epäilynä keskenmenon yhteydessä oli myös se, että oliko raskaus oikeassa paikassa vai kohdun ulkopuolella. Tätä epäilystä ei saatu kuitenkaan varmistettua eikä suljettua pois, joten se jäi arvoitukseksi.
Kaikenkaikkiaan keskenmeno oli rankka kokemus niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kärsin todella kovista kivuista muutaman päivän ja niiden sekä kohdunulkoisenraskauden epäilyn vuoksi olin sairaalahoidossakin joitakin päiviä. Noin viikon päästä keskenmenosta osasin jo olla jollain tavalla tyytyväinen siihen, että kun raskaus kerran meni kesken, tapahtui se niin alussa ja spontaanisti.
Vuoto kesti kolmisen viikkoa. Kolmen viikon vuoto oli muutoinkin rasittava, mutta muistutti myös päivittäin keskenmenosta. Ovulaation tunsin noin kolmen viikon kuluttua keskenmenosta, kun hcg oli laskenut alle 10. Ja iloisesti tästä tasan 14 päivän päästä alkoi menkat.
Ihmeellistä, miten sitä voi menkoistakin iloita. Pääsemme vihdoin taas yrittämään! Keskenmenon jälkeisessäkin kierrossa olisi saanut heti yrittää, mutta se ei houkutellut jatkuvan vuodon takia.
Toivottavasti minulla taas pian olisi jotain iloista kerrottavaa! :)
