Nyt mennään 4+1 viikoilla. En malta vielä iloita, vaikka tätä raskautta kokoajan ajattelenkin. En vain jotenkin osaa ja uskalla uskoa siihen, että meilläkin raskaus voisi edetä aivan normaalisti. Takana on vain yksi keskenmeno, joka varsinaisesti ei merkitse sitä, että riski seuraavilla kerroilla olisi suurempi. Milloinkohan sitä uskaltaa iloita tästä ja luottaa siihen, että asiat voivat mennä hyvin loppuun asti? Ehkä varhaisultran jälkeen? Tai viikon 12 jälkeen?
Oireita on maltillisesti. Nännit ovat kipeät erityisesti suihkussa ja pyyhkeellä kuivatessa. Lisäksi nippailut, repimiset ja lyhytkestoiset pistävät kivut alvatsalla sekä vasemmalla että oikealla puolella kuuluvat jokaiseen päivään. Lisäksi nälkä tuntuu jotenkin selkeämmin, esimerkiksi aamuisin nykyään on jo kova nälkä, vaikka ruokavalio ja ruokamäärät ovat pysyneet aikalailla samoina.
Olemme mieheni mietiskelleet, että kenelle kertoisimme raskaudesta ja milloin. Viime raskaudessa ehdimme ennen keskenmenoa kertoa muutamille parhaille ystäville. Ja keskenmenosta toipuessa kerroimme myös molempien perheille, koska asiaa tuntui hyvältä käsitellä yhdessä oman äidin ja anopin kanssa. Oma äiti ja anoppi olivat hekin kokeneet yhden keskenmenon, joten heistä oli apua juttuseurana. Ajatuksissani on ollut, että ehkä kerromme tästä raskaudesta parhaille ystävillekin vasta varhaisultran jälkeen, kun uskallan ehkä itsekin vähän enemmän raskaudesta iloita. Molempien perheet kuulevat ehkä vasta viikon 12 jälkeen. Mutta fiiliksen mukaan mennään. Tunnen itseni kyllä sen verran hyvin, että saatan joskus sopivan fiiliksen iskiessä paljastaa asian vaikka jollekin työkaverille sen kummempia ajattelematta tai suunnittelematta. Saattavat nämä kertomissuunnittelut siis mennä aivan hukkaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti