4+1

Nyt mennään 4+1 viikoilla. En malta vielä iloita, vaikka tätä raskautta kokoajan ajattelenkin. En vain jotenkin osaa ja uskalla uskoa siihen, että meilläkin raskaus voisi edetä aivan normaalisti. Takana on vain yksi keskenmeno, joka varsinaisesti ei merkitse sitä, että riski seuraavilla kerroilla olisi suurempi. Milloinkohan sitä uskaltaa iloita tästä ja luottaa siihen, että asiat voivat mennä hyvin loppuun asti? Ehkä varhaisultran jälkeen? Tai viikon 12 jälkeen?

Oireita on maltillisesti. Nännit ovat kipeät erityisesti suihkussa ja pyyhkeellä kuivatessa. Lisäksi nippailut, repimiset ja lyhytkestoiset pistävät kivut alvatsalla sekä vasemmalla että oikealla puolella kuuluvat jokaiseen päivään. Lisäksi nälkä tuntuu jotenkin selkeämmin, esimerkiksi aamuisin nykyään on jo kova nälkä, vaikka ruokavalio ja ruokamäärät ovat pysyneet aikalailla samoina.

Olemme mieheni mietiskelleet, että kenelle kertoisimme raskaudesta ja milloin. Viime raskaudessa ehdimme ennen keskenmenoa kertoa muutamille parhaille ystäville. Ja keskenmenosta toipuessa kerroimme myös molempien perheille, koska asiaa tuntui hyvältä käsitellä yhdessä oman äidin ja anopin kanssa. Oma äiti ja anoppi olivat hekin kokeneet yhden keskenmenon, joten heistä oli apua juttuseurana. Ajatuksissani on ollut, että ehkä kerromme tästä raskaudesta parhaille ystävillekin vasta varhaisultran jälkeen, kun uskallan ehkä itsekin vähän enemmän raskaudesta iloita. Molempien perheet kuulevat ehkä vasta viikon 12 jälkeen.  Mutta fiiliksen mukaan mennään. Tunnen itseni kyllä sen verran hyvin, että saatan joskus sopivan fiiliksen iskiessä paljastaa asian vaikka jollekin työkaverille sen kummempia ajattelematta tai suunnittelematta. Saattavat nämä kertomissuunnittelut siis mennä aivan hukkaan :)

Plussauutisia!

Viimeisimmässä tekstissä pohdin ovulaation ajankohtaa. Tuolloin kuvittelin ovulaation jo olleen ja runsaan valkovuodon johtuvan mahdollisesta alkaneesta raskaudesta. Ilmeisesti nuo tuntuneet kivut ja jomottelut alavatsalla liittyivät vasta lähenevään ovulaatiion. Maanantaina 14. päivä nimittäin tunsin selvän ovulaationippauksen oikealla puolella. Eli ainkaan minun kohdalla limojen perusteella on turha tuota ovulaatiota sen kummemmin ennustella, kirkkaat limat kun tulivat jo viikkoa aiemmin.

Ovulaation jälkeisinä päivä ei juuri mitään oireita ole ollut alavatsan nippailua lukuun ottamatta. Ainoa oire, jota ei ole aimmin ollut, on venyttelyjen tai äkkinäisten liikkeiden yhteydessä kova vihlova kipu alavatsalla. Näiden oireiden perusteella en mitään toivoa alkanut kuitenkaan vielä elättelemään.

Kierto venyi siis aika pitkäksi, kun ovulaatio oli vasta kp25. Tästä johtuen en enää malttanut odottaa vaan testasin ensimmäisen kerran dpo 9 ja pregcheck näytti puhdasta negatiivista. Dpo 10 aamulla sain kuitenkin haaleaakin haaleamman haamun. Toiveeni kuitenkin heräsivät, koska en ole pregcheckin liuskoilla aiemmin saanut näkyviin edes minkäänlaista viivan paikkaa. Dpo 11 haamu oli jo selkeämpi ja siinä erotti hieman vaalean punertavaa väriäkin. Nyt on dpo 13 ja viiva on tummunut. Olen nämä testit keräillyt talteen ja laitan myöhemmin tänne postauksen siitä, miten viiva tummuu päivä päivältä hieman :)

Dpo 11 kokeilin illalla testata kaapissa olevalla Clearbluen perustestillä. Ja tuo testi antoikin melkein heti selkän plussan. Tämän laitan itselleni korvan taakse tulevaisuutta varten, että ehkä kannattaisi vaan testata yksi selkeä plussa tuollaisella hyvällä testillä ja luottaa siihen.

Mulla kuitenkin kummittelee vielä mielessä se edellinen keskenmeno ja sen vuoksi haluan nyt varmistaa, että viivat jatkavat tummumistaan aina tasavahvoihin asti noilla pregcheckin liuskoilla. Huomenna siis jatkan niillä testailua dpo 14 merkeissä.

Neuvolaan soittelen varmaan sitten, kun on viisi viikkoa kasassa. Sieltä saan maksusitoumuksen varhaisultraa, kun edellisen keskenmenon yhteydessä epäiltiin kohdunulkoista. Olen iloinen, että varhaisultraan pääsen, jotta kaikki pääni sisällä olevat kauhuskenariot voidaan sulkea pois - toivottavasti :)

Arkea vauvatoiveiden keskellä

Kirjoittaminen tuntuu haastavalta, kun tuntuu, ettei juuri mitään erikoista tapahdu kierron alku- ja keskivaiheilla. Odotukset on toki korkealla aina koko kierron ajan ja haaveet omasta lapsesta vain kasvavat, mutta samaan aikaan niiden saavuttaminen tuntuu yhtäaikaa jotenkin kaukaisemmalta. Nyt ollaan taas kierron loppupuolella, ja toivomme kovasti plussaa. E-pillerit jätettiin pois toukokuussa, joten pian on kulunut jo puoli vuotta siitä, kun yritys aloitettiin.

Ovista en tikuttele, joten en aivan varma sen ajankohdasta ole. Edelliset kierrot ovat kuitenkin olleet reilun 30 päivää pitkiä hieman vaihdellen, joten luulen, ettei ovulaatio tapahdu ihan kp 14 vaan muutamia päiviä myöhemmin. Myös tässä kierrossa uskoisin ovulaation olleen viime maanantaina eli kp 18, sillä tuona iltana huomasin paljon kirkasta venyvää limaa vessakäynnin yhteydessä. Maanantaina oli myös mahakipuja sekä oikealla että vasemalla puolella. Tuo päivä ja monta muutakin päivää mahdollisen ovulaation ympärillä tuli hyödynnettyä makuuhuoneen puolella.

Ovulaation jälkeen alavatsan pienet nippailut ja repäisykivut ovat jatkuneet satunnaisesti, mutta kuitenkin melkein päivittäin - edelleen sekä vasemmalla että oikealla. Lisäksi nyt lauantaina ja sunnuntaina eli DPO5-DPO6 on tullut paljon melko juoksevaa valkovuotoa. Tieysti taas toivot heräävät, että kyseessä olisi hedelmöittymiseen ja raskauteen liittyvä oire. Mutta pysyn vielä maan pinnalla.

Testaamista voisin harkita ehkä aikaisintaan ensi viikon torstaina, kun on DPO10. Yritän kuitenkin parhaani, että venyttäisin testaamista ainakin 4 päivää eteenpäin.

Tervetullut yk 3

Aikalailla kuukausi sitten kirjoitin keskenmenosta ja siitä, että viimein pääsemme taas yrittämään. Tämä kierto oli oikeastaan aika jännittävä :) Kesällä tuo raskaus tuli hieman yllättäen, kun kierto oli kestänyt jo useita kymmeniä päiviä - taidettiin olla lähempänä 70 kiertopäivää. Nyt oli ensimmäinen normaali yrityskierto. Bongasin ovulaation kivuista ja limoista. Ovulaation aikoihin tuli myös hieman verta, mikä gynekologini mukaan on täysin normaalia.

Ovulaation jälkeinen aika oli täysin oireetonta ja olin melko varma siitä, että  en ole raskautunut. Menkkoja ei kuitenkaan alkanut kuulua, kun ovulaatiosta oli kulunut 14 päivää. Tämän vuoksi sitten päätin raskaustestin tehdä, ja se näyttikin todella hailakkaa viivaa. Tuollaista hailakkaa viivaa en olisi toivonut, sillä edelleen mielessä kummittelee se, että ensimmäinen raskauteni saattoi olla kohdun ulkopuoleinen. Onneksi parin päivän päästä hailakka viiva oli muuttunut lähes olemattomaksi raskaustestissä ja kolmen päivän kuluttua ensimmäisestä testistä alkoi vuoto.

Olo oli vuodon alkaessa helpottunut, sillä viivan haaleudesta ja osasin päätellä, ettei kyseessä olisi kuitenkaan ollut normaali raskaus.

Nyt tilanne on siis se, että ensimmäisestä kierrosta tulin raskaaksi, mutta raskaus meni kesken. Keskenmenon jälkäisessä kierrossa emme edes yrittäneet raskaaksi hankkiutumista pitkään jatkuneen vuodon vuoksi. Ja nyt kolmas kierto ja samalla toinen yrityskierto päätyi kemialliseen raskauteen. Sanoisiko yrityskierto #3 toden? Onhan tässä jo yrityksen alusta kuitenkin vierähtänyt aikaa viitisen kuukautta. Positiivista on se, että munasolu on hedelmöittynyt molemmilla yrityksillä. Nyt vain toivotaan, että munasolu kiinnittyy ja vieläpä oikeaan paikkaan! :)

Keskenmeno

Niinhän siinä kävi, että raskaus meni kesken kuudennella viikolla. Epäilynä keskenmenon yhteydessä oli myös se, että oliko raskaus oikeassa paikassa vai kohdun ulkopuolella. Tätä epäilystä ei saatu kuitenkaan varmistettua eikä suljettua pois, joten se jäi arvoitukseksi.

Kaikenkaikkiaan keskenmeno oli rankka kokemus niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kärsin todella kovista kivuista muutaman päivän ja niiden sekä kohdunulkoisenraskauden epäilyn vuoksi olin sairaalahoidossakin joitakin päiviä. Noin viikon päästä keskenmenosta osasin jo olla jollain tavalla tyytyväinen siihen, että kun raskaus kerran meni kesken, tapahtui se niin alussa ja spontaanisti.

Vuoto kesti kolmisen viikkoa. Kolmen viikon vuoto oli muutoinkin rasittava, mutta muistutti myös päivittäin keskenmenosta. Ovulaation tunsin noin kolmen viikon kuluttua keskenmenosta, kun hcg oli laskenut alle 10. Ja iloisesti tästä tasan 14 päivän päästä alkoi menkat.

Ihmeellistä, miten sitä voi menkoistakin iloita. Pääsemme vihdoin taas yrittämään! Keskenmenon jälkeisessäkin kierrossa olisi saanut heti yrittää, mutta se ei houkutellut jatkuvan vuodon takia.

Toivottavasti minulla taas pian olisi jotain iloista kerrottavaa! :)

Murehtimisen mestari

Olen kyllä todellinen murehtimisen mestari. Ja syykin on selvä: vähäiset raskausoireet. Tosin ne vähät mitä on ollut niin jatkuu edelleen - onneksi! Maha on turvonnut ympäri vuorokauden ja farkut joutuu jättämään hieman alemmas, jotta nappi menisi kiinni. Pakko käyttää löysiä vaatteita töissä, ettei työkaverit alkaisi ihmetellä kasvanutta mahaani.

Kun oireita ei ole juuri tuon turvotuksen lisäksi ollut, ei tämä raskaus konkretisoidu minulle. Sen vuoksi olen tehnyt noita testejä ja katsonut lähteekö viivat tummumaan. Ilokseni olen saanut huomata, että kyllähän ne tummuu :) Lauantaina tein digin, joka näytti 2-3 viikkoa. Olenkin tässä miettinyt, että pitäisikö vielä ostaa yksi digi, jolla tuloksen pitäisi jo nyt olla 3+. Jos se vaikka rauhottaisi mieltä vähän paremmin. Mutta toisaalta, murehtisin vielä enemmän, jos se näyttäisi vieläkin 2-3 viikkoa, vaikka tuo tulos voisi ollakin ihan normaali. Toisilla kun hcg tuplaantuu hitaammin.

Olen kyllä onnellinen siitä, että sain terveyskeskuksesta lähetteen yksityiselle varhaisultraan. Siihen on enää pari viikkoa, olkoonkin että tuo kaksi viikkoa tuntuu ikuisuudelta. Siellä saan kuitenkin jonkunlaista varmuutta ja konkretiaa tähän asiaan. 

Tänään omien laskujeni mukaan viikkoja on jotain 5+3 ja 5+0 väliltä. 

Alkuraskauspohdintoja

Muutaman päivän tässä on ehtinyt sulatella tätä ihanaa uutista! Lauantaiaamuna tein vielä digitestin, joka näytti 2-3 raskaana eli juuri sen mitä arvelinkin. Silti olo on vielä hieman epävarma ja uskallan iloita vain varovasti. Niin paljon on ehtinyt netistä lueskella tarinoita keskenmenoista, että pelottaa sen osuvan omalle kohdalle! Oireitakaan ei turvotuksen ja pienen nippailun lisäksi ole juuri ollut. Toisaalta tänään omien laskujeni mukaan vasta rv 5+1, että voihan niitä oireita sitten tulla myöhemmin, jos on tullakseen.

Varailin aikaa ekaan neuvolakäyntiin, ja sieltä laitettiinkin minulle ihan ensiksi lähete varhaisajan ultraan, jotta voidaan laskettuaika täsmentää. Ihan kiva juttu, koska pääsen näkemään ultrakuvia odotettua aiemmin :) Varasin ajan vasta reilun parin viikon päähän, jolloin rv 7+4. Katsotaan muuttuvatko viikot tai päivät silloin suuntaan tai toiseen. Halusin ajan vasta noin pitkälle, että varmasti siellä ultrassa sitten näkyisi jotain, ettei vaan tulisi lisästressiä epäselvistä kuvista.

Varsinainen eka neuvolakäynti on syyskuun alkupuolella ja sinne täytyy kuulemme jotain postissa saapuvia lomakkeita etukäteen täytellä.

Kyllä tässä vielä varmaan muutama päivä vielä menee ihmetellessä ja varovaisesti iloitessa! <3