Radiohiljaisuuden rikkominen

Viimeisestä postauksesta onkin vierähtänyt jo hetki aikaa. Ja syykin selviää siitä edellisestä kirjoituksesta. Pahoinvointi on vaivannut niin kovasti, että en ole jaksanut tehdä yhtään mitään enkä edes ajatella kirjoittavani.

Tänään on hieman parempi päivä, olen jaksanut nousta sängystä istuma-asentoon :) Raskauspahoinvoinnista en aio tänään kirjoittaa, koska en nyt jaksa tänä yhtenä parempana päivänä uhrata ajatuksiani jatkuvalle oksentelulle. Kirjoitan siitä siis joskus myöhemmin ja paremmalla ajalla.

Nyt ollaan menossa viikoilla 9+5 ja raskaus ei toistaiseksi ole ollut elämäni parasta vaan hirveintä aikaa. Todella odotan, että olotilassani tapahtuisi muutos parempaan. Painoa on tippunut tässä kolmen viikon aikan useampia kiloja, mutta eiköhän se sieltä nousuunkin vielä lähde. Vaikka paino on tippunut, on alavatsa hieman turvonnut tai pyöristynyt. Uskoisin siis, että normaalivyötäröiset farkut alkavat nopeasti tuntua aika inhottavilta. Voi olla, että tuntuisivat jo nyt, mutta en ole tosiaan pariin viikkoon pukenut farkkuja jalkaan, joten en tiedä. Tänään siis päätin olla rohkea ja luottaa siihen, että asiat menevät hyvin ja tilasin netistä parit äitiysfarkut.

Nt-ultra on vasta tammikuun loppupuolella viikoilla 12+4 ja edeltävänä päivänä on neuvolalääkäri. Täytyykin etukäteen vähän selvitellä mitä ensimmäisellä neuvolalääkärikerralla tapahtuu. Neuvolatätini nimittäin ei antanut minulle muita vaihtoehtoja kuin neuvolalääkärin, jolla on mukanaan muutama kandi. Eli saan olla siellä sitten useamman lääkärin ihmeteltävänä. Tottakai tästä voisi kieltäytyä, mutta kyllähän niiden kandienkin täytyy joskus opetella. (Keskenmenon yhteydessä minut tutki terveyskeskuksessa varmaankin juuri nuori mies, joka oli varmaankin kandi. Käsittely sisätutkimuksessa ja muutenkin oli sitä luokkaa, että olisin todella toivonut, että hänelläkin olisi ollut aikaa opetella.) Ja on siinä ehkä hyvätkin puolensa, varsinainen lääkäri on alan erikoislääkäri ja joutuu selittämään asiat tarkasti kandeille, jolloin ehkä myös itsekin kuulen tarkemmat selvitykset asioista :)

Lyhyesti virsi kaunis...

Ja ihan vain siksi lyhyesti, etten kerta kaikkiaan jaksa ja pysty. Nyt siis menossa 7+0 ja armoton pahoinvointi on vaivannut jo reilun viikon. Viimeisin viikko on ollut siis pelkkää oksentamista ja makaamista ympäri vuorokausien. Pahoinvointi on herättänyt todella synkkiä ajatuksia, jollaisia en olisi voinut uskoa kokevani tai pyörittelevän omassa päässäni :( Kirjoitan tästä aiheesta myöhemmin paremmilla voimilla oman postauksensa.

Ultrassa kävimme, kun viikot olivat 6+1 ja näkyihän siellä viikkoja vastaava pieni alkio sydämen sykkeen kera <3

Olemme joutuneet räikeän pahoinvointini vuoksi kertomaan raskaudesta jo ties kenelle näin aikaisin, vaikka oikeasti olisimme halunneet odottaa myöhempään.

Tässä päälimmäiset kuulumiset. Tähän mennessä raskaus ei ainakaan minulla ole ollut elämäni parasta aikaa vaan päinvastoin. Älkää kuitenkaan lukeko tätä niin, etten olisi kiitollinen tästä raskaudesta ja siitä, että meille ainakin toistaiseksi on tulossa elovauva!

5+1 ja digitesti

Tänään heti aamulla herättyäni kaivoin kaapista esiin viime raskaudesta jääneen digitestin. Odotellessani tulosta mietin, että täytyy pysyä rauhallisena, vaikka tulos olisikin 2-3 viikkoa. Eihän se digikään mikään absoluuttinen mittari ole. Testiin ilmestyi nopeasti teksti "raskaana", mutta viikkoja saikin sitten odotella jonkun aikaa. Odotus päättyi iloisesti, kun testiin ilmestyi vielä "3+" :) eli täällä ainakin hcg noussut juuri niin kuin kuuluukin!

Digitestin tulos ja liuskat sisältä

Oloja on alkanut hieman olemaan. Pieni pahoinvointi tai etova olotila on vallannut minut nyt parina iltapäivänä ja olot kestävät iltaan asti. Ei kuitenkaan ollenkaan sietämätöntä, toivottavasti ei tästä pahene. Nännit on edelleen kovin kipeät: mahallaan ei voi edes kuvitella nukkuvansa ja olen joutunut käyttämään urheiluliivejä, kun pienikin liikkuminen normirintsikoilla tuntuu ikävältä.

Neuvolaankin olen nyt soitellut ja varhaisultra on jo ensi viikon alussa - aiemmin kuin olisin itse toivonut. Neuvolasta halusivat, että menen heti, jotta voidaa tarkastaa, että raskaus on siellä missä pitääkin. Minulla on sellainen fiilis, että pikkuinen on kyllä oikeassa paikassa ja toivottavasti oma tunteeni tästä osuu oikeaan. Toivon todella, että syke näkyy jo tuolloin. Jos ei näy vielä tuolloin, tulee seuraavan ultran odottaminen olemaan todella stressaavaa aikaa. Tuo todella aikainen ultra vähän kyllä harmittaa. Mutta voihan harmitus olla turhakin, jos syke jo sattuisikin näkymään <3

Pregcheckeistä

Täällä ollaan edelleen, nyt menossa oletukseni mukaan 5+0 :)

Lupasin aiemmin laittaa postauksen pregcheckin liuskatesteistä ja siitä, miten ne ovat minulla vahvistuneet. Alla kuva, joka kertonee kaiken oleellisen:

Pregcheck liuskat aamuisin dpo9-dpo16 ja sitten vielä dpo18 ja viimeisenä dpo 21.

Dpo 9 ei siis ollut vielä mitään havaittavissa, ei haamun haamua. Dpo10 oli haamujen haamu, joka näkyi testin kuivuttua himmeästi. Tuolloin dpo10 olin varma, että jotain on meneillään, koska pregcheckit eivät ikinä ole antaneet minulle minkäänlaista haamun esiäitiäkään. Siitä eteenpäin viiva lähtikin vahvistumaan, mutta kuten kuvasta näkyy on peräkkäisten päivien testit aika saman vahvuisia. Jos vertailee vain joka toisen päivän testejä, huomaa vahvistumisen paremmin :) Jostain syystä kuitenkin dpo 18 kuivunut viiva jäi ehkä piirun verran haaleammaksi kuin dpo16 viiva - syytä en tiedä. Kuitenkin tänään dpo 21 tuli aivan selvästi tasavahvat viivat. Liuskoilla testailun lopetinkin tänään.

Vielä huomenna aamulla ajattelin tehdä tämän raskauden ainoan digin, jonka toivon näyttävän 3+.

4+1

Nyt mennään 4+1 viikoilla. En malta vielä iloita, vaikka tätä raskautta kokoajan ajattelenkin. En vain jotenkin osaa ja uskalla uskoa siihen, että meilläkin raskaus voisi edetä aivan normaalisti. Takana on vain yksi keskenmeno, joka varsinaisesti ei merkitse sitä, että riski seuraavilla kerroilla olisi suurempi. Milloinkohan sitä uskaltaa iloita tästä ja luottaa siihen, että asiat voivat mennä hyvin loppuun asti? Ehkä varhaisultran jälkeen? Tai viikon 12 jälkeen?

Oireita on maltillisesti. Nännit ovat kipeät erityisesti suihkussa ja pyyhkeellä kuivatessa. Lisäksi nippailut, repimiset ja lyhytkestoiset pistävät kivut alvatsalla sekä vasemmalla että oikealla puolella kuuluvat jokaiseen päivään. Lisäksi nälkä tuntuu jotenkin selkeämmin, esimerkiksi aamuisin nykyään on jo kova nälkä, vaikka ruokavalio ja ruokamäärät ovat pysyneet aikalailla samoina.

Olemme mieheni mietiskelleet, että kenelle kertoisimme raskaudesta ja milloin. Viime raskaudessa ehdimme ennen keskenmenoa kertoa muutamille parhaille ystäville. Ja keskenmenosta toipuessa kerroimme myös molempien perheille, koska asiaa tuntui hyvältä käsitellä yhdessä oman äidin ja anopin kanssa. Oma äiti ja anoppi olivat hekin kokeneet yhden keskenmenon, joten heistä oli apua juttuseurana. Ajatuksissani on ollut, että ehkä kerromme tästä raskaudesta parhaille ystävillekin vasta varhaisultran jälkeen, kun uskallan ehkä itsekin vähän enemmän raskaudesta iloita. Molempien perheet kuulevat ehkä vasta viikon 12 jälkeen.  Mutta fiiliksen mukaan mennään. Tunnen itseni kyllä sen verran hyvin, että saatan joskus sopivan fiiliksen iskiessä paljastaa asian vaikka jollekin työkaverille sen kummempia ajattelematta tai suunnittelematta. Saattavat nämä kertomissuunnittelut siis mennä aivan hukkaan :)

Plussauutisia!

Viimeisimmässä tekstissä pohdin ovulaation ajankohtaa. Tuolloin kuvittelin ovulaation jo olleen ja runsaan valkovuodon johtuvan mahdollisesta alkaneesta raskaudesta. Ilmeisesti nuo tuntuneet kivut ja jomottelut alavatsalla liittyivät vasta lähenevään ovulaatiion. Maanantaina 14. päivä nimittäin tunsin selvän ovulaationippauksen oikealla puolella. Eli ainkaan minun kohdalla limojen perusteella on turha tuota ovulaatiota sen kummemmin ennustella, kirkkaat limat kun tulivat jo viikkoa aiemmin.

Ovulaation jälkeisinä päivä ei juuri mitään oireita ole ollut alavatsan nippailua lukuun ottamatta. Ainoa oire, jota ei ole aimmin ollut, on venyttelyjen tai äkkinäisten liikkeiden yhteydessä kova vihlova kipu alavatsalla. Näiden oireiden perusteella en mitään toivoa alkanut kuitenkaan vielä elättelemään.

Kierto venyi siis aika pitkäksi, kun ovulaatio oli vasta kp25. Tästä johtuen en enää malttanut odottaa vaan testasin ensimmäisen kerran dpo 9 ja pregcheck näytti puhdasta negatiivista. Dpo 10 aamulla sain kuitenkin haaleaakin haaleamman haamun. Toiveeni kuitenkin heräsivät, koska en ole pregcheckin liuskoilla aiemmin saanut näkyviin edes minkäänlaista viivan paikkaa. Dpo 11 haamu oli jo selkeämpi ja siinä erotti hieman vaalean punertavaa väriäkin. Nyt on dpo 13 ja viiva on tummunut. Olen nämä testit keräillyt talteen ja laitan myöhemmin tänne postauksen siitä, miten viiva tummuu päivä päivältä hieman :)

Dpo 11 kokeilin illalla testata kaapissa olevalla Clearbluen perustestillä. Ja tuo testi antoikin melkein heti selkän plussan. Tämän laitan itselleni korvan taakse tulevaisuutta varten, että ehkä kannattaisi vaan testata yksi selkeä plussa tuollaisella hyvällä testillä ja luottaa siihen.

Mulla kuitenkin kummittelee vielä mielessä se edellinen keskenmeno ja sen vuoksi haluan nyt varmistaa, että viivat jatkavat tummumistaan aina tasavahvoihin asti noilla pregcheckin liuskoilla. Huomenna siis jatkan niillä testailua dpo 14 merkeissä.

Neuvolaan soittelen varmaan sitten, kun on viisi viikkoa kasassa. Sieltä saan maksusitoumuksen varhaisultraa, kun edellisen keskenmenon yhteydessä epäiltiin kohdunulkoista. Olen iloinen, että varhaisultraan pääsen, jotta kaikki pääni sisällä olevat kauhuskenariot voidaan sulkea pois - toivottavasti :)

Arkea vauvatoiveiden keskellä

Kirjoittaminen tuntuu haastavalta, kun tuntuu, ettei juuri mitään erikoista tapahdu kierron alku- ja keskivaiheilla. Odotukset on toki korkealla aina koko kierron ajan ja haaveet omasta lapsesta vain kasvavat, mutta samaan aikaan niiden saavuttaminen tuntuu yhtäaikaa jotenkin kaukaisemmalta. Nyt ollaan taas kierron loppupuolella, ja toivomme kovasti plussaa. E-pillerit jätettiin pois toukokuussa, joten pian on kulunut jo puoli vuotta siitä, kun yritys aloitettiin.

Ovista en tikuttele, joten en aivan varma sen ajankohdasta ole. Edelliset kierrot ovat kuitenkin olleet reilun 30 päivää pitkiä hieman vaihdellen, joten luulen, ettei ovulaatio tapahdu ihan kp 14 vaan muutamia päiviä myöhemmin. Myös tässä kierrossa uskoisin ovulaation olleen viime maanantaina eli kp 18, sillä tuona iltana huomasin paljon kirkasta venyvää limaa vessakäynnin yhteydessä. Maanantaina oli myös mahakipuja sekä oikealla että vasemalla puolella. Tuo päivä ja monta muutakin päivää mahdollisen ovulaation ympärillä tuli hyödynnettyä makuuhuoneen puolella.

Ovulaation jälkeen alavatsan pienet nippailut ja repäisykivut ovat jatkuneet satunnaisesti, mutta kuitenkin melkein päivittäin - edelleen sekä vasemmalla että oikealla. Lisäksi nyt lauantaina ja sunnuntaina eli DPO5-DPO6 on tullut paljon melko juoksevaa valkovuotoa. Tieysti taas toivot heräävät, että kyseessä olisi hedelmöittymiseen ja raskauteen liittyvä oire. Mutta pysyn vielä maan pinnalla.

Testaamista voisin harkita ehkä aikaisintaan ensi viikon torstaina, kun on DPO10. Yritän kuitenkin parhaani, että venyttäisin testaamista ainakin 4 päivää eteenpäin.